Search
  • Mari Molkoselkä

Maaoikeuksista taistelu ei pääty

Suomen valtio on sitoutunut moniin kansainvälisiin ihmisoikeuksia ja alkuperäiskansoja koskeviin julistuksiin ja sopimuksiin. Niistä huolimatta saamelaisille kuuluvat maaoikeudet eivät toteudu, vaan kulttuuria uhkaavia hankkeita on edelleen käynnissä.


Etnostressi eli huoli siitä, että omat syntymättömät lapset eivät pysty elämään kulttuurille ominaista elämää. Sitä potee Sofe Hánsa Sampo Ánne-Sofe eli Anni-Sofia Niittyvuopio Karigasniemeltä. Häntä huolettaa, että tulevat sukupolvet eivät voi toimia enää poronhoitajina tai elää saamelaisen kulttuurin mukaista elämää.

– Valtaväestössä keskustellaan ilmastonmuutoksen takia siitä, miten heidän lapsensa ja tulevat sukupolvet pärjäävät. Alkuperäiskansoilla se on erilaista tuskaa, koska koko kulttuuri on sitoutunut maahan. Maapoliittisten oikeuksien rajaaminen vaarantaa sen, etteivät seuraavat sukupolvet enää kasvakaan kulttuuriin.

Anni-Sofia Niittyvuopio on aktivisti ja poronhoitaja.

20-vuotias Niittyvuopio on aktivisti ja mukana politiikassa. Jo 13-vuotiaana hän liittyi Suomen saamelaisnuorten hallitukseen, ja nyt hän on saamelaiskäräjien nuorisoneuvoston puheenjohtaja ja vasemmistoliiton puoluevaltuutettu. Hän omistaa poroja ja opiskelee poronhoitajaksi Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa Kaamasessa.

Hän tahtoo vaikuttaa, koska kokee vastuukseen kantaa saamelaista kulttuuria.

– Suomi mainostaa itseään maailmalla ihmisoikeuksien ja tasa-arvon valtiona, vaikka sortaa alkuperäiskansaansa. Perustuslaissa määritellään kulttuurillinen itsehallintaoikeus saamelaisille, mikä ei tällä hetkellä vain toteudu. Tästä hyvä esimerkki on Jäämeren rata -hanke, Niittyvuopio kertoo.


Saamelaisilla on oikeus osallistua maankäyttöä koskevaan päätöksentekoon, mutta silti esimerkiksi saamelaiskäräjät saivat kuulla Jäämeren radasta vasta uutisista.

Suunniteltu rata kulkisi Rovaniemeltä Sodankylän kautta Norjan Kirkkoniemeen. Se halkoisi läpi Saamenmaan ja usean paliskunnan sekä porotokan laidunalueen.

Perinteiseen saamelaiseen poronhoitoon kuuluu se, että porot laiduntavat luonnossa vapaina eivätkä kyhjötä tarhoissa. Raiteilla olisi vaikutuksia tähän keskeiseen osaan saamelaisten kulttuuriperinnettä.

– Jäämeren rata on perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeus- ja alkuperäiskansajulistusten sekä sopimusten vastainen hanke. Mutta myös taloudellisesti kannattamaton, ja silti sitä ajetaan läpi, Niittyvuopio selittää.

Liikenne- ja viestintäministeriö teki Jäämeren radasta selvityksen, jossa todettiin hankkeen olevan kannattamaton.

Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmassa ei mainita Jäämeren ratahanketta, vaan todetaan, että Suomi toteuttaa reitin Jäämerelle Ruotsin kautta. Sähköistämällä Kemi–Laurila–Haaparanta-reitin avautuu Suomella yhteys Pohjois-Ruotsin kautta Jäämerelle.

Anni-Sofia Niittyvuopio pitää Jäämeren ratahanketta perustuslain vastaisena.

Eli ratahanketta ei tällä hetkellä edistetä valtion tasolla, mutta sitä vie eteenpäin yksityinen henkilö, liikemies Peter Vesterbacka. Hän aikoo rakentaa radan yksityisillä rahoituksilla.

Jäämeren ratasuunnitelma lepää siis edelleen Lapin liiton Pohjois-Lapin maakuntakaava 2040 -ehdotuksessa, vaikka saamelaiskäräjät, kolttien kyläkokous ja paliskunnat ovat antaneet sitä vastaan lausuntonsa.

– Lapin liiton tarkoitus on vahvistaa Lapin elinvoimaisuutta. Samalla pitäisi vahvistaa myös saamelaisten elinvoimaisuutta. Se on systemaattista kolonialismia ja jopa hiljentämistä, kun tietoisesti pyritään heikentämään saamelaisten elinkeinoja ja kulttuuria, Niittyvuopio kommentoi.


Hän mainitsee Jäämeren radan kohdalla myös termin vihreä kolonialismi. Sillä tarkoitetaan ilmastonmuutoksen pysäyttäviä toimia, joita tehdään alkuperäiskansojen elinkeinoille perinteisillä alueilla. Niittyvuopio kertoo tästä esimerkkinä Pohjois-Norjaan suunnitellun tuulivoimalahankkeen, jonka sähkölinjat ylettyisivät Utsjoelle.

Voimalat vaikuttaisivat suoraan porojen laidunalueisiin. Siten hänen mukaansa alkuperäiskansa menettäisi maita ja oikeudet maankäyttöön ilmastonmuutoksen nimissä, vaikka itse ilmastonmuutos on kapitalistisen elämäntyylin aiheuttamaa.

Ratahanketta perustellaan sillä, että se vähentäisi lento-, auto- ja laivaliikennettä. Lentoliikenteeseen se ei todennäköisesti vaikuta, koska rataa ei rakennettaisi turistikäyttöön, vaan teollisuusradaksi.

– Jäämeren radan tarkoitus on päästä käsiksi arktisen alueen rikkauksiin, mikä ilmastopuheen vastaisesti aiheuttaisi vain lisää kaivoksia ja hakkuita, Niittyvuopio summaa.


Ratahanke ei ole ainoa esimerkki siitä, kun saamelaisia ei ole kuultu omaa kotiseutua koskevissa asioissa. Vuonna 2017 Norja ja Suomi sopivat Tenojoen kalastussopimuksen, jossa pyrittiin vähentämään kalastusta joella, koska sen lohikanta on heikentynyt.

Sopimuksen valmistelussa laiminlyötiin valtion velvoitetta neuvotella saamelaiskäräjien kanssa saamelaisten kotiseutualuetta koskevissa päätöksenteoissa.

Tenon sopimus rajoittaa saamelaisten perinteisiä kalastustapoja, kuten pato-, kulkutus- ja verkkopyyntiä.

– Se näkyy Tenojoen alueen paikallisten turhautumisena. Sopimuksella viedään kalastusoikeuksia ja heikennetään saamelaista kulttuuria. Esimerkiksi patokalastusta saa tehdä kesäkuun puolivälistä heinäkuun loppuun kolmena päivänä viikossa, kun ennen kalastusaika oli kolme päivää viikossa toukokuun lopusta elokuun loppuun. Se heikentää perinteen siirtämistä nuorille, Niittyvuopio huokaa.


Tenojoki virtaa Suomen ja Norjan välissä. Näkymä Suomen puolelta Norjaan.

Maaoikeuksista puhuttaessa on muistettava vesistöjen lisäksi metsät.

Saamelaisten kotiseutualueesta yli 90 prosenttia on valtion hallinnassa ja noin 80 prosenttia siitä on suojeltu. Metsätaloutta valtion mailla harjoitetaan lähinnä Inarissa ja Lapin paliskunnassa.

Metsähallitus, kolttien kyläkokous ja saamelaiskäräjät tekivät vuonna 2010 kärjistyneen metsäkiistan jälkeen sopimuksen, jossa poronhoitoalueet ja luontokohteet rauhoitettiin 20 vuodeksi.

Menneitä vahinkoja rauha ei kuitenkaan korjannut. Eivätkä hakkuut ole täysin loppuneet.

– Inarissa tehdään hakkuita alueilla, joilla on porotaloudelle tärkeimpiä puita, koska niissä kasvaa luppoa. Inarissa on kuollut tänä talvena huomattavia määriä poroja runsaslumisen talven vuoksi, koska luppoa ei ole puissa riittänyt poroille ravinnoksi, Niittyvuopio kertoo.


Jäämeren rata, tuulivoimalat, kalastussopimukset ja metsähakkuut ovat Niittyvuopion mukaan esimerkkejä saamelaisten kolonialisoinnista Suomessa. Saamelaisia ei kuulla tai heidän kantaansa ei oteta riittävästi huomioon. Se heikentää Niittyvuopion mukaan saamelaisten luottamusta valtiota kohtaan.

Tilannetta hänen mukaansa korjaisi ILO-sopimuksen ratifiointi.


Niittyvuopio osallistui ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkosen (vihr.) järjestämään paneeliin Arctic Rovaniemi Spiritissä.

Itsenäisten valtioiden alkuperäis- ja heimokansojen koskeva yleissopimus eli ILO-sopimus numero 169 laadittiin vuonna 1989 YK:n kansainvälisessä työjärjestössä. Suomi allekirjoitti tuolloin sopimuksen, mutta vielä tähän päivään mennessä Suomi ei ole ratifioinut eli saattanut voimaan sopimusta. ILO-169 takaisi saamelaisen kulttuurin ja kielen säilymisen, koska silloin myös Suomi sitoutuisi edistämään alkuperäiskansansa oikeuksia.

Ratifiointi on torpannut maankäyttöä koskeviin oikeuksiin.

– ILO-169:n ratifiointi antaisi saamelaisille paremmat oikeudet hallinnoida maitaan ja metsiä. Se ei tarkoita itsehallintoa, vaan itsemääräämisoikeutta.

Ratifiointi edellyttäisi muutosta muun muassa metsähallituslakiin, jossa olisi saamelaiskulttuurin heikentämiskielto.

Niittyvuopiolla on kuitenkin vahva luotto nykyiseen hallitukseen, vaikka ILO-169 on pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmassa merkitty selvitettäväksi, ei ratifioitavaksi.

– Nyt on meneillään saamelaiskäräjälain uudistaminen sekä Pohjoismaiden yhteisen saamelaissopimuksen laatiminen. Toivon, että tämä hallitus haluaa ratifioida sopimuksen mahdollisimman nopeasti, jotta päästään käsittelemään laajemmin näitä asioita.


Saamenmaan jakoi neljän valtion rajat


Saamelaiset ovat Euroopan unionin alueen ainoa tunnustettu alkuperäiskansa. Saamenmaata halkovat Suomen, Ruotsin, Norjan ja Venäjän rajat. Suomessa saamelaisia on noin 10 000 ja kaiken kaikkiaan saamelaisia on 75 000–100 000.

Saamenmaan asutus alkoi 10 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua, kun jääkausi päättyi. Elinkeinollisista syistä suomalaiset ja saamelaiset eriytyivät omiin etnisiin ryhmiin.

– Saamelaiset ovat olleet metsästäjä, keräilijöitä ja poro on edelleen kulttuurin kantava voima. On harhaluulo, että suurporonhoito olisi ollut saamelaisten elinkeino aina ja ikuisesti. Suurporonhoito alkoi kehittyä 1600-luvulla, ja se levisi Kuolanniemimaalle vasta 1800-luvulla, kertoo Ida-Maria Helander.

Ida-Maria Helander opiskelee Oulun yliopistossa Giellagas-instituutissa saamelaista kulttuuria.

30-vuotias Helander on opiskellut Oulun yliopistossa saamelaista kulttuuria ja pohjoissaamea kolme vuotta. Hän kertoo, etteivät saamelaiset ole liikkuneet Saamenmaalla miten sattuu, vaan he ovat kulkeneet siidojen eli kyläyhteisöjen kollektiivisilla nautinta-alueilla vuodenkierron mukaan. Suurporonhoidon alettua vuotuiskiertoon kuului jutaaminen eli porojen kanssa vaeltaminen muun muassa talvikylästä kesälaitumille.


1500-luvulta lähtien alueen valtiot alkoivat rakentaa kansallisvaltioita ja vetää rajojaan, jotka vaikuttivat saamelaisiin suunnattomasti.

– Valtionrajat ovat vaikuttaneet varmaan suurimmin poronhoitoon Saamenmaalla. Saamelaiset ovat ennen jutanneet siidojen välillä sisämaasta merenrantaan eli jutaamisreitit ovat olleet pystysuuntaisia. Valtioiden rajat aiheuttivat sen, että saamelaisten piti valita, minkä maan puolelle he tahtoivat asettua, Helander toteaa.


Katso video, jossa Ida-Maria Helander kertoo ajatuksistaan saamelaisten tulevaisuudesta:

Asia, joka saamelaisten keskuudessa puhututtaa pohjoisessa on se, että milloin Saamenmaan alueet siirtyivät valtioille, koska vielä 1700-luvulle asti valtiot tunnustivat saamelaisten kollektiivisen maankäyttöoikeuden.

Suomessa saamelaisten maaoikeuksien menetyksestä Ruotsin tai Venäjän kruunulle ei ole selkeitä dokumentteja. Myöskään sitä ei tiedetä, miten Suomen valtio sai maat hallintaansa.

– Saamelaisten oikeudet maihin ja siihen, mitä niillä mailla tehdään, ovat olemattomia. Se on kaiken vastahangan taustalla, Helander summaa.



Teksti:

Mari Molkoselkä


Kuvat:

Mari Molkoselkä, Anni-Sofia Niittyvuopion kuva-arkisto


Video:

Saara Karjalainen, Linde Leppink


Grafiikat:

Mari Molkoselkä


Lähteet:

Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelma

Liikenne- ja viestintäministeriön selvitys Jäämeren radasta

Perustuslaki

Pohjois-Lapin maakuntakaavan 2040 valmisteluaineistosta esitetyt lausunnot ja mielipiteet sekä niihin annettavat vastineet

Yle: Jäämeren ratahankkeen uusi vetäjä

Yle: Utsjoen tuulivoimalat

Selvitys Tenon kalastussopimuksen vaikutuksista

Tenon kalastussopimus

Apulaisoikeuskanslerin selvitys

Saamelaiskäräjät; ympäristö

Yle: porokuolemat

Saamelaiskäräjät; saamelaiset Suomessa

187 views

Eat mii goarrán – Me emme katoa

©2020 by Eat mii goarrán. Proudly created with Wix.com

This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now